Marco Casagrande ja Sami Rintala: arkkitehtuurinen installaatiotaide

Marco Casagrande ja Sami Rintala muodostivat yhden kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista arkkitehti- ja taiteilijapareista. Noin vuosina 1998–2003 toiminut työpari yhdisti arkkitehtuurin ja installaatiotaiteen teoksiksi, jotka käsittelivät luontoa, ihmisen tuottamaa jätettä ja maaseudun muutosta. Monet heidän teoksistaan ovat jääneet suomalaiseen ja kansainväliseen taidehistoriaan merkittävinä esimerkkeinä ympäristötietoisesta tilataiteesta.

Keitä ovat Marco Casagrande ja Sami Rintala?

Casagrande ja Rintala ovat kaksi erillistä suomalaista arkkitehtia, jotka tekivät yhteistyötä muutaman intensiivisen vuoden ajan. Yhdessä he loivat teoksia, jotka sijoittuvat arkkitehtuurin ja kuvataiteen rajapintaan: rakennusten kaltaisia veistoksia ja veistosten kaltaisia rakennelmia.

Marco Casagrande

Marco Casagrande syntyi vuonna 1971 Turussa ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta (nykyinen Aalto-yliopisto) vuonna 2001. Hän on arkkitehti, ympäristötaiteilija ja arkkitehtuuriteoreetikko, joka tunnetaan etenkin kaupunkia elävänä organismina käsittelevistä ajatuksistaan. 2000-luvun vaihteessa Casagrande keskittyi vahvasti installaatioihin yhdessä työparinsa kanssa.

Sami Rintala

Sami Rintala (s. 1969) on niin ikään Teknillisessä korkeakoulussa opiskellut arkkitehti ja taiteilija. Yhteistyön päätyttyä hän on jatkanut arkkitehtina ja suunnitellut myös kalusteita, mutta taidemaailmassa hänet tunnetaan parhaiten juuri Casagranden kanssa tehdyistä installaatioista. Vuonna 2007 Rintala perusti islantilaisen Dagur Eggertssonin kanssa arkkitehtitoimiston Rintala Eggertsson Architects.

Casagrande & Rintala -työpari

Työpari Casagrande & Rintala toimi noin vuosina 1998–2003. Lyhyestä kestostaan huolimatta yhteistyö tuotti useita kansainvälistä huomiota saaneita teoksia. Niitä yhdistää ajatus arkkitehtuurista, joka ei erota ihmistä luonnosta vaan tekee näkyväksi näiden välisen suhteen – usein ihmisen tuottaman jätteen ja hylättyjen rakenteiden kautta. Työpari ammensi vahvasti suomalaisesta installaatiotaiteen perinteestä, jossa rakennettu ympäristö ja taide sulautuvat yhteen.

Tunnetuimmat teokset

Casagranden ja Rintalan tuotannon ydin muodostuu muutamasta näyttävästä teoksesta, jotka toteutettiin eri puolilla maailmaa. Alla oleva taulukko kokoaa niiden perustiedot, minkä jälkeen käydään kukin teos läpi tarkemmin.

Land(e)scape (1999)

Land(e)scape on työparin tunnetuin varhainen teos, ja se toteutettiin vuonna 1999 pellolle Savonlinnan lähelle. Teoksessa kolme hylättyä latoa nostettiin noin kymmenen metrin korkuisten puisten ”jalkojen” varaan. Jalat tehtiin mäntyrungoista, ja korkealle kohonneiden rakennusten oli tarkoitus kuvastaa suomalaisen maaseudun tyhjenemistä: ikään kuin ladot kävelisivät hitaasti ja juhlavasti pois autioituvalta maaseudulta kohti etelän kaupunkeja.

Teos huipentui syksyllä 1999 sadonkorjuujuhlaan, jossa tanssija ja koreografi Reijo Kela johti päätösperformanssin. Performanssin aikana rakennelmat sytytettiin tuleen ja installaatio paloi maan tasalle. Land(e)scape palkittiin brittiläisen The Architectural Review -lehden Emerging Architecture -kilpailussa vuonna 1999, ja menestys johti kutsuun vuoden 2000 Venetsian biennaaliin.

60 Minute Man (Venetsian biennaali 2000)

60 Minute Man oli työparin teos vuoden 2000 Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa. Teoksessa hylättyyn proomuun istutettiin tammipuutarha. Proomu löydettiin Venetsian lähellä sijaitsevasta Chioggian satamasta, ja puutarha tuotiin sen avulla biennaalialueelle, jossa se avattiin yleisölle kuljettavaksi puistoksi.

Teoksen nimi viittaa siihen, että puut istutettiin kasvualustalle, joka vastasi noin 60 minuutin aikana Venetsiassa syntyvää, käsiteltyä ja kompostoitua ihmisperäistä jätettä. Näin teos teki konkreettisella tavalla näkyväksi kaupungin tuottaman jätteen määrän ja sen mahdollisen uusiokäytön. New York Timesin kriitikko Herbert Muschamp nosti teoksen biennaalin henkilökohtaiseksi suosikikseen.

Floating Sauna (2002)

Floating Sauna eli kelluva sauna rakennettiin syyskuussa 2002 Rosendalin kylään Hardangervuonolle Norjaan. Puoliksi läpikuultava sauna kelluu vuonon selällä, ja pimeän tultua rakennelma hohtaa vuonon yllä kuin lyhty. Saunalle pääsee soutamalla tai uimalla, ja keskelle vuonoa ankkuroitu sijainti tuo kylpijöille yksityisyyttä.

Sauna syntyi Bergenin taideopiskelijoiden kanssa pidetyssä työpajassa ja luovutettiin lahjaksi paikalliselle yhteisölle. Teos on saanut myöhemmin sosiaalisen median myötä runsaasti näkyvyyttä ja huomiota matkailijoiden keskuudessa.

Potemkin (2003)

Potemkin oli yksi työparin viimeisistä yhteisistä teoksista. Se on teräksestä ja kierrätysmateriaaleista rakennettu puisto, joka toteutettiin vuonna 2003 Kuramatan kylään Niigatan alueelle Japaniin osana Echigo-Tsumarin nykytaidetriennaalia. Puisto sisältää sekä sisä- että ulkotiloja, jotka on tarkoitettu ennen kaikkea mietiskelyyn ja rauhoittumiseen jälkiteollisessa maailmassa. Teos rakennettiin entisen laittoman kaatopaikan päälle, jolloin saastunut maa muutettiin hiljentymisen paikaksi.

Ekologisuus ja teosten teemat

Ekologisuus ja ihmisen tuottaman jätteen uudelleenkäyttö ovat Casagranden ja Rintalan tuotannon kantavia teemoja. Teoksissa toistuvat hylätyt rakennukset, saastuneet alueet ja kaupunkien jätevirrat, jotka taide muuttaa joksikin uudeksi: puistoiksi, saunoiksi ja mietiskelytiloiksi. Lähestymistapa liittyy läheisesti ekologisen installaatiotaiteen perinteeseen, jossa materiaalien köyhyys ja kierrätys ovat osa teoksen sanomaa.

Teosten toinen keskeinen juonne on luonnon ja rakennetun ympäristön suhde. Mäntyjalkojen varaan nostetut ladot, vuonolla kelluva sauna ja kaatopaikalle istutettu puisto ovat kaikki esimerkkejä siitä, miten työpari sovelsi käytännössä ajatusta luontoa luonnon ehdoilla muokkaavasta ekotaiteesta. Puu toistuu teoksissa usein kantavana materiaalina, mikä liittää ne osaksi laajempaa perinnettä puun käytöstä suomalaisessa taiteessa.

Mitä taiteilijat tekivät työparin jälkeen?

Yhteistyön päätyttyä vuonna 2003 molemmat arkkitehdit jatkoivat omilla urillaan. Marco Casagrande kehitti ajatteluaan kaupungista elävänä organismina ja muotoili teoriansa ”kolmannen sukupolven kaupungista” (Third Generation City) sekä menetelmänsä, jota hän kutsuu kaupunkiakupunktioksi (urban acupuncture). Ajatuksena on, että kaupungin tiettyihin ”painepisteisiin” kohdistetut pienet toimenpiteet voivat vapauttaa ja elvyttää laajempia alueita. Teoriaa on kehitetty muun muassa Casagranden vuonna 2010 perustamassa Ruin Academy -tutkimuskeskuksessa ja useissa Taiwaniin toteutetuissa hankkeissa. Casagrandelle myönnettiin vuonna 2013 European Prize for Architecture -palkinto.

Sami Rintala puolestaan perusti vuonna 2007 arkkitehti Dagur Eggertssonin kanssa toimiston Rintala Eggertsson Architects, jolla on toimipisteet Oslossa ja Bodøssa. Toimisto on tunnettu pienimuotoisista, paikan luontoa kunnioittavista rakennelmista ja paviljongeista. Rintala on myös opettanut arkkitehtuuria ja suunnitellut kalusteita.

Yleisiä väärinkäsityksiä

Casagranden ja Rintalan tuotantoon liittyy muutamia sitkeitä väärinkäsityksiä, jotka on hyvä oikaista:

• ”Casagrande & Rintala on yksi henkilö.” Kyseessä on kahden erillisen arkkitehdin, Marco Casagranden ja Sami Rintalan, muodostama työpari.
• ”Teokset ovat yhä nähtävissä sellaisenaan.” Osa teoksista oli lähtökohtaisesti väliaikaisia. Esimerkiksi Land(e)scape poltettiin tarkoituksella jo vuonna 1999 osana teoksen päätösperformanssia.
• ”60 Minute Man -teoksen puut kasvoivat käsittelemättömässä jätteessä.” Kasvualusta vastasi käsiteltyä ja kompostoitua ihmisperäistä jätettä, ei raakaa viemärivettä.
• ”Työpari toimi vuosikymmeniä.” Varsinainen yhteistyö kesti vain muutaman vuoden, noin 1998–2003.

Jos aihe kiinnostaa laajemmin, kannattaa tutustua myös Lux Helsinki -valotaidetapahtumaan sekä sisätiloihin rakennettuihin installaatioihin, jotka edustavat tilataiteen eri muotoja.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Keitä olivat Casagrande ja Rintala?

Marco Casagrande ja Sami Rintala ovat suomalaisia arkkitehteja, jotka muodostivat noin vuosina 1998–2003 toimineen taiteilija- ja arkkitehtiparin Casagrande & Rintala. He loivat yhdessä installaatioita, joissa yhdistyvät arkkitehtuuri, ympäristötaide ja ekologiset teemat.

Mikä on Land(e)scape-teos?

Land(e)scape on vuonna 1999 Savonlinnan lähelle toteutettu installaatio, jossa kolme hylättyä latoa nostettiin noin kymmenen metrin korkuisten puujalkojen varaan kuvaamaan maaseudun autioitumista. Teos palkittiin The Architectural Review -lehden Emerging Architecture -kilpailussa ja poltettiin osana päätösperformanssia.

Mistä 60 Minute Man -teoksen nimi tulee?

Nimi viittaa siihen, että teoksen tammipuut istutettiin kasvualustalle, joka vastasi noin 60 minuutin aikana Venetsiassa syntyvää käsiteltyä ihmisperäistä jätettä. Teos esiteltiin vuoden 2000 Venetsian biennaalissa.

Onko kelluva sauna yhä olemassa?

Floating Sauna rakennettiin vuonna 2002 Rosendalin kylään Hardangervuonolle Norjaan, ja se on saanut myöhemmin runsaasti huomiota matkailijoiden keskuudessa. Teoksen kunto vaihtelee vuosien mittaan, joten tuoreimmat tiedot kannattaa tarkistaa paikallisista lähteistä.

Mitä taiteilijat tekevät nykyään?

Marco Casagrande on keskittynyt arkkitehtuuriteoriaan ja kaupunkiakupunktioon sekä kehittänyt ”kolmannen sukupolven kaupungin” ajattelua. Sami Rintala perusti vuonna 2007 toimiston Rintala Eggertsson Architects, joka toimii Norjassa.