Burning Man: palava puunukke ja Nevadan aavikon taidekaupunki

Kuvitus palavasta puisesta ihmishahmosta ja sitä ympäröivästä väliaikaisesta taidekaupungista Nevadan Black Rock -aavikolla sinisen iltataivaan alla.

Burning Man on vuosittain Yhdysvaltain Nevadaan, Black Rock -aavikolle nouseva väliaikainen kaupunki, jonka tunnetuin hetki on jättimäisen puisen ihmishahmon polttaminen tapahtuman lopussa. Juuri tästä palavasta hahmosta – the Man – koko tapahtuma on saanut nimensä. Kyseessä ei ole tavallinen musiikkifestivaali vaan osallistumiseen, yhteisöllisyyteen ja suurikokoiseen taiteeseen perustuva kokeilu, jossa kävijät rakentavat yhdessä kokonaisen kaupungin pariksi viikoksi ja purkavat sen jälkeensä jälkiä jättämättä. Tässä artikkelissa käydään läpi, mikä Burning Man oikeastaan on, miten se syntyi, miksi hahmo poltetaan ja millaisesta taiteesta tapahtuma tunnetaan.

Pikafaktat

MikäOsallistumiseen ja taiteeseen perustuva yhteisötapahtuma (ei perinteinen musiikkifestivaali)
Perustettu1986 Baker Beachilla San Franciscossa; siirtyi Nevadan aavikolle 1990
PaikkaBlack Rock -aavikko, Nevada, Yhdysvallat (väliaikainen Black Rock City)
AjankohtaVuosittain elokuun lopussa, päättyy Labor Day -maanantaihin (syyskuun 1. maanantai)
KohokohtaPuisen Man-hahmon polttaminen lauantai-iltana; temppeli poltetaan sunnuntaina
KävijämääräViime vuosina noin 70 000; lupaehtojen yläraja 80 000
PerusperiaateOmavaraisuus, lahjatalous ja jälkien jättämättömyys (Leave No Trace)

Mikä Burning Man on?

Burning Man on kerran vuodessa järjestettävä tapahtuma, jossa kymmenettuhannet ihmiset kokoontuvat Nevadan autiolle suola-aavikolle rakentamaan yhteisöllisen väliaikaiskaupungin. Tapahtuma kestää noin viikon ja päättyy aina Yhdysvaltain Labor Day -vapaapäivään (syyskuun ensimmäinen maanantai), joten ajankohta osuu elokuun lopun ja syyskuun alun vaihteeseen.

Olennaista on, ettei Burning Man ole perinteinen festivaali, jolla yleisö katsoo lavalta esiintyjiä. Järjestäjät kuvaavat sitä kokeiluksi yhteisöstä, taiteesta ja itseilmaisusta, jossa jokainen osallistuja on tekijä eikä pelkkä katsoja. Aavikolle ei myöskään rakenneta kauppoja: rahalla ei osteta mitään alueen sisällä (pois lukien jää ja kahvi), vaan tapahtuma toimii lahjatalouden periaatteella.

Burning Manin historia – Baker Beachilta Nevadan aavikolle

Burning Manin juuret ulottuvat vuoteen 1986. Larry Harvey ja Jerry James rakensivat tuolloin puisen ihmishahmon ja polttivat sen kesäpäivänseisauksen aikaan Baker Beachilla San Franciscossa pienen ystäväjoukon seuratessa. Tapahtuma ei siis alun perin sijainnut aavikolla lainkaan.

Kun rannalla poltetut kokot kiellettiin, tapahtuma siirrettiin vuonna 1990 Nevadan Black Rock -aavikolle. Ensimmäinen täysimittainen aavikkotapahtuma järjestettiin 1991 muutaman sadan kävijän voimin. Vuosien mittaan tapahtuma kasvoi räjähdysmäisesti, ja nykyään aavikolle nouseva Black Rock City on väkiluvultaan hetkellisesti yksi Nevadan suurimmista ”kaupungeista”.

Miksi Palava mies sytytetään tuleen?

Hahmon polttaminen on tapahtuman symbolinen huipennus, ei tempaus tempauksen vuoksi. Puinen Man seisoo koko viikon kaupungin keskipisteenä, ja se sytytetään tuleen tapahtuman toiseksi viimeisenä iltana, lauantaina, suuren ihmisjoukon ympäröimänä. Polttaminen on yhteisöllinen rituaali, joka merkitsee katoavaisuutta ja yhdessä koetun hetken päättymistä.

Koska hahmo on tehty puusta, se palaa näyttävästi ja palaa poroksi. Tämä liittyy myös tapahtuman ajatukseen siitä, ettei mitään jää pysyvästi aavikolle – teokset ovat lähtökohtaisesti väliaikaisia. Puu taidemateriaalina on keskeinen osa koko Burning Manin estetiikkaa, sillä juuri sen palaminen tekee loppuhuipennuksesta mahdollisen.

Black Rock City – kaupunki, joka rakennetaan ja puretaan

Tapahtuman ajaksi aavikolle kaavoitetaan varsinainen väliaikaiskaupunki nimeltä Black Rock City. Se rakennetaan puoliympyrän muotoiseen ruudukkoon, jossa on nimetyt kadut, leirialueet ja keskellä avoin aukio teoksia varten. Väkiluku on viime vuosina ollut noin 70 000 kävijää, ja tapahtuman lupaehdot rajaavat enimmäismäärän 80 000 osallistujaan.

Kaupunki on käytännössä itseorganisoituva: kävijöiden odotetaan tuovan mukanaan kaiken tarvitsemansa ruuasta ja vedestä suojautumiseen äärimmäisiltä aavikko-olosuhteilta. Tämä omavaraisuuden vaatimus on yksi tapahtuman perusperiaatteista ja erottaa sen palveluvalmiista festivaaleista.

Tärkeimmät kohdat

Larry Harvey määritteli vuonna 2004 Burning Manin kymmenen periaatetta, jotka ohjaavat tapahtumaa yhä. Ne ovat:

  • Radikaali osallisuus – kuka tahansa voi liittyä mukaan.
  • Kaupallistamattomuus – ei mainoksia eikä myyntiä alueella.
  • Lahjoittaminen – asioita annetaan ilman vastikkeen odotusta.
  • Radikaali omavaraisuus – jokainen huolehtii omista tarpeistaan.
  • Yhteisöllinen tekeminen – kaupunki rakennetaan yhdessä.
  • Radikaali itseilmaisu – jokainen ilmaisee itseään vapaasti.
  • Kansalaisvastuu – yhteisistä säännöistä pidetään huolta.
  • Jälkien jättämättömyys – alue siivotaan täysin.
  • Osallistuminen – ei katsojia, vain tekijöitä.
  • Välittömyys – läsnäolo tässä hetkessä.

Burning Manin taideinstallaatiot

Burning Man tunnetaan ennen kaikkea suurikokoisista taideinstallaatioistaan. Tapahtuma tilaa ja tukee vuosittain lukuisia teoksia, jotka ammentavat usein teknologiasta, myyteistä ja mystiikasta. Monet teoksista ovat kävelymitoiltaan valtavia, interaktiivisia ja valoa tai tulta hyödyntäviä, ja ne rakennetaan nimenomaan aavikolle – usein vain poltettaviksi tai purettaviksi tapahtuman jälkeen. Vastaavaa laajan mittakaavan ulkoilmataidetta käsitellään myös kirjoituksessamme arkkitehtuuriin nojaavasta installaatiotaiteesta, kun taas sisätiloihin rakennettua tilataidetta avaa juttumme sisätilainstallaatioista.

Mutanttiajoneuvot

Yksi tapahtuman erikoisimmista taidemuodoista ovat mutanttiajoneuvot (mutant vehicles). Ne ovat autoja tai muita kulkuvälineitä, jotka on rakennettu uuteen, usein hurjan näyttävään hahmoon – aavikolla on nähty muun muassa jättimäinen rukoilijasirkka ja liikkuvia aluksia. Ajoneuvot toimivat samalla liikkuvina taideteoksina ja kyyteinä kaupungin halki. Kaikkia ehdotettuja ajoneuvoja ei hyväksytä, vaan erillinen tarkastus arvioi niiden turvallisuuden ja taiteellisen hahmon ennen ajoluvan myöntämistä.

Palava temppeli (Temple)

Palavan miehen rinnalle on vakiintunut toinen perinne, Palava temppeli. Temppeli on erillinen, usein hyvin koristeellinen puurakennelma, jonka teema vaihtuu vuosittain. Toisin kuin äänekäs miehen poltto, temppeli sytytetään hiljaisessa ja juhlallisessa seremoniassa tapahtuman viimeisenä iltana, sunnuntaina. Kävijät jättävät temppeliin viestejä ja muistoja esimerkiksi edesmenneille läheisilleen, ja rakennelma palaa näiden mukana. Myös temppeli tehdään puusta juuri polttamista varten.

Troijan hevonen vuonna 2011

Esimerkki tapahtuman monumentaalisista puuteoksista on vuoden 2011 jättimäinen Troijan hevonen. Noin 15 metriä korkea rakennelma vedettiin paikalleen satojen vapaaehtoisten voimin, ja sen sisään oli rakennettu tiloja kävijöitä varten. Kuten antiikin tarun alkuperäinen hevonen, myös tämä oli tehty kokonaan puusta – ja lopulta se sytytettiin palamaan näyttävästi liekehtivällä nuolella. Tällaiset suurikokoiset, yhdessä rakennetut ja lopuksi poltetut veistokset kuvaavat hyvin Burning Manin taideperinnettä.

Ekologisuus ja Leave No Trace -periaate

Burning Man on tunnettu tiukasta ympäristöasenteestaan. Yksi tapahtuman kymmenestä periaatteesta on ”Leaving No Trace” eli jälkien jättämättömyys: alue pyritään jättämään täsmälleen samaan kuntoon kuin se oli ennen tapahtumaa. Kävijöitä ohjeistetaan keräämään talteen kaikki roskansa – pienimmätkin ”MOOP”-jätteet (Matter Out Of Place) kuten pullonkorkit ja tupakantumpit – ja viemään ne mukanaan pois aavikolta.

Tämä ekologinen ajattelu lähentää tapahtumaa luontoa kunnioittavan nykytaiteen perinteeseen. Materiaalien ja ympäristön kunnioitus on tuttua myös arte povera -suuntauksesta ja ekologisesta installaatiotaiteesta, jossa teokset tehdään kevyesti ja usein katoavista materiaaleista. On kuitenkin rehellistä huomata, että kymmenientuhansien kävijöiden matkustaminen aavikolle ja suuret polttorituaalit aiheuttavat myös hiilidioksidipäästöjä, mistä tapahtumaa on julkisuudessa myös arvosteltu.

Burning Man ja virallinen taidemaailma

Burning Manin taide on vuosien varrella siirtynyt myös aavikon ulkopuolelle tunnustettuihin instituutioihin. Vuonna 2018 Smithsonianin yhdysvaltalaisen taiteen museon alainen Renwick Gallery Washington D.C:ssä esitteli näyttelyn No Spectators: The Art of Burning Man, joka toi tapahtuman suurikokoisia installaatioita galleriatiloihin. Osa teoksista tehtiin varta vasten tätä näyttelyä varten.

Näyttely laajeni ensimmäistä kertaa myös gallerian seinien ulkopuolelle: Beyond the Renwick -osiossa veistoksia sijoitettiin ympäröivälle kaupunkialueelle kaikkien ohikulkijoiden nähtäväksi. Näyttely oli suosittu ja kiersi myöhemmin muun muassa Cincinnati Art Museumissa ja Oakland Museum of Californiassa. Kyse oli siis näyttelystä eikä yksittäisen teoksen ostamisesta museon kokoelmiin, kuten joskus virheellisesti esitetään.

Yleisimmät väärinkäsitykset Burning Manista

Burning Maniin liittyy useita sitkeitä väärinkäsityksiä, jotka kannattaa oikaista.

  • ”Se on musiikkifestivaali.” Vaikka aavikolla soi paljon musiikkia, Burning Man ei ole lippu- ja lavakeskeinen musiikkifestivaali vaan osallistumiseen perustuva yhteisötapahtuma.
  • ”Kaikki on ilmaista.” Itse sisäänpääsy maksaa, ja liput ovat olleet kalliita. Alueen sisällä raha ei kuitenkaan ole käytössä, vaan tavarat ja palvelut annetaan lahjoina.
  • ”Sinne voi mennä kevyin varustein.” Aavikko on ankara: kuumuutta, kylmiä öitä, pölymyrskyjä. Jokaisen odotetaan tuovan oma vetensä, ruokansa ja suojansa.
  • ”Teokset jäävät aavikolle.” Suuri osa teoksista poltetaan tai puretaan, ja alue siivotaan jälkien jättämättömyyden periaatteen mukaisesti.

Kenelle Burning Man sopii?

Burning Man sopii ihmisille, jotka haluavat olla itse tekijöitä eivätkä pelkkiä katsojia. Se vetää puoleensa taiteilijoita, rakentajia ja kokeilunhaluisia, jotka ovat valmiita omatoimisuuteen vaativissa olosuhteissa. Niille, jotka etsivät valmiiksi järjestettyä, mukavaa festivaalikokemusta palveluineen, tapahtuma voi tuntua raskaalta.

Vaikka itse aavikolle ei pääsisikään, Burning Manin ilmiöön voi tutustua sen taiteen kautta. Suurikokoiset, tilaa ja yleisöä osallistavat installaatiot ovat osa laajempaa nykytaiteen virtausta, jota käsitellään eri näkökulmista myös muualla sivustollamme – esimerkiksi siinä, miten taide näkyy ja vaikuttaa kaikkialla ympäristössämme.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Milloin Burning Man järjestetään?

Tapahtuma järjestetään vuosittain elokuun lopun ja syyskuun alun vaihteessa ja päättyy aina Yhdysvaltain Labor Day -vapaapäivään, joka on syyskuun ensimmäinen maanantai. Tarkat päivämäärät vaihtelevat hieman vuosittain.

Missä Burning Man pidetään?

Tapahtuma pidetään Nevadan Black Rock -aavikolla Yhdysvalloissa. Aavikolle rakennetaan tapahtuman ajaksi väliaikainen Black Rock City -kaupunki, joka puretaan kokonaan jälkeenpäin.

Miksi tapahtuman nimi on Burning Man?

Nimi tulee suuresta puisesta ihmishahmosta, joka seisoo kaupungin keskellä koko viikon ja poltetaan tapahtuman huipennuksena. Englanniksi hahmo on ”the Man”, ja sen polttaminen antoi tapahtumalle nimen.

Onko Burning Man musiikkifestivaali?

Ei varsinaisesti. Vaikka aavikolla kuullaan runsaasti musiikkia, Burning Man on ennen kaikkea osallistumiseen, taiteeseen ja yhteisöllisyyteen perustuva tapahtuma, jossa jokainen kävijä on tekijä eikä pelkkä yleisö.

Mitä Leave No Trace tarkoittaa Burning Manissa?

Se tarkoittaa, että aavikko jätetään täsmälleen samaan kuntoon kuin se oli ennen tapahtumaa. Kävijät keräävät kaikki roskansa pienimpiä jätteitä myöten ja vievät ne mukanaan pois, jotta luontoon ei jää jälkiä.