Puu suomalaisessa taiteessa: perinteestä nykyinstallaatioihin

Puu on yksi suomalaisen taiteen keskeisimmistä materiaaleista. Sitä on käytetty vuosisatojen ajan niin veistoksissa, kirkkotaiteessa, arkkitehtuurissa kuin nykyajan installaatioissakin. Tämä valoisa, lämmin ja luonnonmukainen materiaali yhdistää suomalaista kulttuuria puumökeistä ja kansantaiteesta aina kansainvälisesti palkittuihin rakennuksiin ja ääni-installaatioihin. Tässä artikkelissa käydään läpi, miksi puu toistuu suomalaisessa taiteessa, miten sitä on käytetty eri aikakausina ja mitä puun suosiosta materiaalina kannattaa tietää.

Miksi puu on niin keskeinen materiaali suomalaisessa taiteessa?

Puu on keskeinen materiaali suomalaisessa taiteessa ennen kaikkea siksi, että se on aina ollut lähellä ja helposti saatavilla. Metsä peittää noin kolme neljäsosaa Suomen maapinta-alasta, joten puu on ollut luonteva raaka-aine rakentamiseen, työkaluihin, esineisiin ja taiteeseen kauan ennen teollisia materiaaleja.

Materiaalina puu on samaan aikaan käytännöllinen ja symbolinen. Se on kevyttä työstää, se vanhenee kauniisti ja sitä voi muokata sekä veistämällä, taivuttamalla että rakentamalla. Symbolisella tasolla puu kytkee teoksen suomalaiseen luontosuhteeseen: metsään, hiljaisuuteen ja kiertokulkuun. Tämä selittää, miksi puu näkyy yhtä vahvasti perinteisessä kirkkotaiteessa kuin modernissa arkkitehtuuriin nojaavassa installaatiotaiteessa.

Puun pitkä historia suomalaisessa veistotaiteessa

Puulla on ollut pitkät perinteet suomalaisen veistotaiteen materiaalina. Varsinkin keskiajalla suuri osa Suomessa säilyneestä uskonnollisesta veistotaiteesta tehtiin juuri puusta, koska kiven veistäminen oli harvinaisempaa ja materiaali oli kalliimpaa.

Keskiajan puuveistokset ja Someron alttarikaappi

Keskiajan puuveistoksia on säilynyt erityisesti kirkkojen alttarikaapeissa ja pyhimysveistoksissa. Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluu noin 200 keskiaikaista puuveistosta, mikä kertoo materiaalin merkityksestä aikakauden taiteessa. Yksi kokoelmien arvostetuimmista teoksista on Someron alttarikaappi, taidokas tammesta tehty alttarikaappi, joka on todennäköisesti tuotu Suomeen Pohjois-Saksan tai Itämeren alueen työpajoista. Se on hyvä esimerkki siitä, että keskiajan puutaidetta sekä valmistettiin Suomessa että tuotiin kauppareittejä pitkin ulkomailta.

ITE-taide ja kansanomainen puutaide

Suomalaisen puutaiteen juurilla näkyy vahvasti myös kansanomainen perinne. Erityisesti niin sanotut ITE-taiteilijat valmistavat suuren osan teoksistaan puusta. ITE on lyhenne sanoista ”itse tehty elämä”, ja termi viittaa suomalaiseen nykykansantaiteeseen, joka on osa kansainvälistä outsider- eli ulkopuolisen taiteen kenttää. Käsitteen taustalla ovat valokuvaaja Veli Granö ja taiteilija-toimittaja Erkki Pirtola, ja ilmiötä kartoitettiin valtakunnallisesti vuosina 1998–2001.

ITE-taiteilijat ovat tyypillisesti itseoppineita tekijöitä, jotka rakentavat teoksensa omasta elinympäristöstään käsin. Puu on heille luonteva materiaali: siitä syntyy pihaveistoksia, hahmoja ja kokonaisia installaatioita. Kansanomainen puutaide osoittaa, että puu ei ole vain museoiden ja arkkitehtien materiaali vaan myös tavallisten ihmisten tapa tehdä taidetta.

Puu suomalaisessa arkkitehtuurissa

Puu on suomalaisen arkkitehtuurin tunnusmateriaali, joka yhdistää perinteiset hirsirakennukset moderniin muotokieleen. Arkkitehtuurissa puu ei ole pelkkä rakenne vaan myös esteettinen ja aistillinen valinta, joka vaikuttaa tilan tunnelmaan, valoon ja akustiikkaan.

Puukirkkojen perinne ja Petäjäveden vanha kirkko

Suomalaisen puuarkkitehtuurin merkittävin perinne ovat vanhat puukirkot, joissa hirsirakentamisen taito yhdistyy kirkkotaiteeseen. Tunnetuin esimerkki on Petäjäveden vanha kirkko Keski-Suomessa. Se rakennettiin hirrestä vuosina 1763–1765 paikallisen kirkonrakentajan Jaakko Klemetinpoika Leppäsen johdolla, ja kellotapuli lisättiin vuonna 1821 hänen pojanpoikansa Erkki Leppäsen työnä. Kirkko liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994 esimerkkinä itäisen Pohjolan puukirkkoarkkitehtuurin perinteestä. Se osoittaa, että puu on ollut suomalaisen rakennustaiteen keskiössä jo kauan ennen modernia arkkitehtuuria.

Alvar Aalto ja puun uusi muotokieli

Suomalainen moderni arkkitehtuuri sai merkittäviä vaikutteita Alvar Aallon valoisista ja luonnonmukaisista teoksista. Aalto suosi puuta teräksen sijaan, koska se tuntui hänestä inhimillisemmältä ja miellyttävämmältä kosketukselle. Hän kehitti taivutetusta koivusta ja koivuvanerista uudenlaisia huonekaluja, joista tunnetuin on Paimion parantolaan (valmistui 1933) suunniteltu nojatuoli. Aallon työ osoitti, että puu taipuu myös kansainvälisen modernismin kieleen ilman, että se menettää lämpöään.

Kampin kappeli – nykyarkkitehtuurin puuhelmi

Nykyarkkitehtuurin tunnetuin suomalainen puurakennus on Kampin kappeli, joka tunnetaan myös Hiljaisuuden kappelina. Helsingin Narinkkatorilla sijaitseva rakennus valmistui vuonna 2012, jolloin Helsinki oli maailman designpääkaupunki. Sen suunnitteli K2S Arkkitehdit -toimisto (Kimmo Lintula, Niko Sirola ja Mikko Summanen).

Kappeli on rakennettu lähes kokonaan puusta: kaarevat ulkoseinät on verhoiltu kuusella ja sisätilat lepällä, mikä luo pehmeän, suojaavan tunnelman. Soikea, ruukkumainen muoto tekee rakennuksesta lähes veistoksellisen. Kappeli on ekumeeninen hiljentymistila, jonne jokainen voi tulla vakaumuksesta riippumatta. Parhaimmillaan rakennus lähestyy veistoksellista sisätilaan rakennettua installaatiota, jossa materiaali ja muoto synnyttävät kokemuksen.

Puu nykyinstallaatioissa ja ympäristötaiteessa

Nykyinstallaatioissa puu yhdistyy usein ääneen, valoon ja interaktiivisuuteen. Puuta käytetään tyypillisesti ”paljaana”, eli luonnonmukaisena ilman maalausta tai polykromiaa, jolloin materiaalin oma pinta, haju ja lämpö korostuvat osana teosta.

Kirsi Ihalainen ja Suomalaisen metsän taajuudet

Hyvä esimerkki puun ja äänen yhdistämisestä on ääni- ja ympäristötaiteilija Kirsi Ihalaisen teos Suomalaisen metsän taajuudet (Kelosound). Siinä kelosta eli pystyyn kuolleesta ja harmaantuneesta männystä tehdyt kappaleet toimivat kaiuttimina, jotka toistavat suomalaisessa metsässä äänitettyjä luonnonääniä. Kuultavissa on muun muassa joutsenen huuto, sade, majavan jyrsintää sekä karhun ääntelyä. Teoksen osana olevassa jättimäisessä kävypallossa (”Teeren transsi”) soi teeren soidinääni, ja ääniteknologia on kätketty tuhansien kävyjen sisään.

Teoksen tarkoitus on tuoda metsän rauhoittava äänimaisema sisätiloihin. Sitä on esitetty sekä Suomessa että ulkomailla: muun muassa ArtPrize-tapahtumassa Michiganissa Yhdysvalloissa (2016, kunniamaininta), Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja Annantalossa Helsingissä. Teos on hyvä muistutus siitä, ettei puuinstallaatio ole aina pelkkä veistos, vaan se voi olla myös äänitaidetta.

Interaktiivisuus ja ääni osana puuinstallaatioita

Monet nykyajan puuinstallaatiot ovat interaktiivisia: ne reagoivat katsojan liikkeeseen, ääneen tai läsnäoloon. Puu toimii tällöin sekä näkyvänä materiaalina että teknologian kätkevänä pintana. Tällainen lähestymistapa liittää suomalaisen puutaiteen laajempaan ekologisen installaatiotaiteen perinteeseen, jossa luonnonmateriaaleja käytetään tietoisesti ja kestävästi. Samalla puu on noussut osaksi sitä, miten tilataide näkyy modernina sisustustrendinä.

Merkittäviä puutaiteen ja puuarkkitehtuurin esimerkkejä

Alla oleva taulukko kokoaa yhteen suomalaisen puutaiteen ja -arkkitehtuurin esimerkkejä eri aikakausilta. Vertailu havainnollistaa, miten sama materiaali toistuu keskiajalta nykypäivään.

Miksi puu rauhoittaa? Puun hyvinvointivaikutukset

Puu koetaan usein rauhoittavana materiaalina, ja tälle on myös tutkimuksellista tukea. Metsässä oleskelun ja luontoäänten on todettu laskevan stressitasoa ja parantavan hyvinvointia, mikä selittää, miksi puu ja metsäaiheiset teokset vetoavat niin vahvasti. Puun lämmin sävy, pehmeä pinta ja luonnollinen tuoksu vahvistavat tätä kokemusta sisätiloissa.

Juuri tähän monet taiteilijat tähtäävät: teos ei pyri pelkästään näyttämään kauniilta, vaan luomaan tilan, jossa katsoja voi rauhoittua. Sama logiikka toistuu Kampin kappelin hiljaisuudessa ja metsän äänimaisemaa jäljittelevissä installaatioissa.

Yleisimmät väärinkäsitykset puusta taidemateriaalina

Puuhun liittyy taidemateriaalina muutamia sitkeitä väärinkäsityksiä, jotka kannattaa oikaista.

• ”Puutaide on vain perinteistä ja vanhanaikaista.” Puu on yhtä lailla nykytaiteen materiaali: sitä käytetään ääni-installaatioissa, interaktiivisissa teoksissa ja palkitussa arkkitehtuurissa.
• ”Kaikki keskiajan puuveistokset tehtiin Suomessa.” Monet arvokkaimmista teoksista, kuten Someron alttarikaappi, tuotiin ulkomaisista työpajoista. Materiaali oli kotimainen idea, mutta esineet liikkuivat kauppareittejä pitkin.
• ”Puuteos on aina kiinteä veistos.” Puuinstallaatio voi olla myös äänitaidetta, valoteosta tai osallistavaa tilataidetta.
• ”Maalaamaton puu tarkoittaa keskeneräistä teosta.” Monet taiteilijat jättävät puun tietoisesti paljaaksi, jotta sen oma pinta, syyt ja sävy pääsevät esiin.

Kenelle puutaide sopii ja miten siihen pääsee tutustumaan?

Puutaide sopii kaikille luonnosta, materiaaleista ja hiljentymisestä kiinnostuneille, eikä sen kokeminen vaadi taidehistorian tuntemusta. Helpoin tapa päästä alkuun on tutustua konkreettisiin kohteisiin ja teoksiin.

• Vieraile Suomen kansallismuseossa, jossa on esillä keskiaikaista puuveistotaidetta.
• Käy Kampin kappelissa kokemassa puuarkkitehtuurin tunnelma paikan päällä.
• Seuraa ympäristö- ja ääni-installaatioita, joita esitetään museoissa, julkisissa tiloissa ja tapahtumissa.
• Tutustu laajemmin siihen, miten puuta käytetään myös suurissa kansainvälisissä taidetapahtumissa.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Miksi puu on niin yleinen materiaali suomalaisessa taiteessa?

Puu on ollut Suomessa helposti saatavilla metsien runsauden vuoksi, ja se on sekä käytännöllinen että symbolinen materiaali. Se kytkee teoksen suomalaiseen luontosuhteeseen ja taipuu niin veistoksiin, huonekaluihin kuin rakennuksiinkin.

Mikä on Someron alttarikaappi?

Someron alttarikaappi on arvostettu keskiaikainen, tammesta tehty alttarikaappi, joka kuuluu Suomen kansallismuseon kokoelmiin. Se on todennäköisesti tuotu Suomeen Pohjois-Saksan tai Itämeren alueen työpajoista.

Kuka suunnitteli Kampin kappelin ja milloin se valmistui?

Kampin kappelin suunnitteli K2S Arkkitehdit -toimisto (Kimmo Lintula, Niko Sirola ja Mikko Summanen), ja se valmistui vuonna 2012 Helsingin designpääkaupunkivuonna. Rakennus on tehty lähes kokonaan puusta.

Mitä tarkoittaa ITE-taide?

ITE on lyhenne sanoista ”itse tehty elämä”. Se tarkoittaa suomalaista nykykansantaidetta, jota tekevät pääosin itseoppineet taiteilijat ja jossa puu on hyvin yleinen materiaali.

Voiko puuinstallaatio olla muutakin kuin veistos?

Kyllä. Puuinstallaatio voi olla myös äänitaidetta, valoteosta tai interaktiivista tilataidetta. Esimerkiksi Kirsi Ihalaisen teoksessa kelokappaleet toimivat kaiuttimina, jotka toistavat metsän ääniä.